Määrällisen tutkimuksen luotettavuus

Mervi Hakalan luennon aiheena oli määrällisen tutkimuksen luotettavuus. Määrällisen tutkimuksen luotettavuus oli minulle jo ennestään jonkin verran tuttu aihe aikaisemmilta opintojaksoilta.

Määrällisen tutkimuksen tunnuspiirteitä ovat:
- tutkittavaa asiaa pyritään ennustamaan ja selittämään sekä löytämään syitä
- tutkimus suunitellaan tarkasti etukäteen
- mittarien tekeminen ja testaaminen etukäteen on keskeistä
- mitattavan asian otos ja satunnaistaminen on tärkeässä roolissa
- otoksen edustavuus ja koko tulee olla oikea ja riittävä

Määrällisessä tutkimuksessa tutkimuskohdetta kuvataan numeerisen tiedon perusteella. Tutkimuskysymys määrää sen, valitaanko laadullinen vai määrällinen tutkimus. Määrällisen tutkimuksen tekemisessä voidaan käyttää valmista mittaria, joten tutkijan on tärkeää selvittää tutkimusta aloittaessaan, onko valmista mittaria olemassa ja, jos sellainen löytyy, pyytää lupaa mittarin tekijältä sen käyttämiseen.

Määrällisessä tutkimuksessa on olennaista tutkimuksen tarkka etukäteissuunnittelu. Tutkijan tulee pystyä esittämään perustelut sille, miksi juuri tietyt tutkittavat on valittu mukaan tutkimukseen. Määrällisessä tutkimuksessa kaikki tieto on numeerisessa muodossa ja se analysoidaan tilastollisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Määrällisessä tutkimuksessa pyritään yleistämään. Määrällistä tutkimusta voidaan myös käyttää yhdessä laadullisen tutkimuksen kanssa.

Määrällisen tutkimuksen vaiheet:
1. Tutkimusaiheen valinta
2. Tutkimusaiheesta tehtävä kirjallisuuskatsaus ja perehtyminen aiheeseen -> auttaa löytämään tutkimusaukon aiheesta
3. Tutkimuksen tarkoituksen ja tavoitteen asettaminen
4. Tutkimusongelmien ja hypoteesien asettaminen. Tutkijan tulee kuvata selkeästi kysymyksenä, mitä aiotaan tutkia ja miettiä tarkkaan, onko tutkimusongelma mahdollista mitata määrällisesti.
5. Otantamenetelmien valinta
6. Kyselylomakkeen laatiminen ja tutkimusaineiston kerääminen
7. Aineiston analyysi. Aineiston analyysi sisältää kaksi vaihetta, jotka ovat kuvaileva ja analyyttinen vaihe
8. Tutkimustulosten esittäminen

Määrällisen tutkimuksen luotettavuudessa keskeistä on tutkimuksessa käytetty mittari ja mittaamistapahtuma. Tutkimuksen luottavuuteen liittyviä keskeisiä käsitteitä ovat reliabiliteetti ja validiteetti. Reliabiliteetti tarkoittaa mittarin tarkkuutta, täsmällisyyttä ja pysyvyyttä eli mittarin kykyä antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia. Validiteetilla tarkoitetaan mittarin pätevyyttä eli mittarin kykyä mitata juuri sitä, mitä tutkimuksessa on tarkoituskin mitata.

Mittarin reliabiliteetin lajeja ovat pysyvyys, sisäinen johdonmukaisuus ja vastaavuus. Mittarin pysyvyydellä tarkoitetaan sitä, että mittarilla saadaan sama tulos eri mittauskerroilla. Mittarin pysyvyyttä voidaan arvioida toistomittauksilla, joiden jälkeen tuloksia verrataan toisiinsa. Mittarin reliabiliteettia arvioidaan reliabiliteettikertoimella, jonka tulos voi olla 0-1. Jos reliabiliteettikerroin on yli 0,8, sitä pidetään hyvänä.

Sisäinen johdonmukaisuus kuvaa mittarin eri osioiden kykyä mitata samaa asiaa.Sisäistä johdonmukaisuutta voidaan mitata osioanalyysillä. Yleisimmin sisäistä johdonmukaisuutta arvioidaan käyttämällä Cronbachin alfa-kerrointa. Samaa asiaa mittaavista väittämistä muodostetaan summamuuttujia, jonka reliabiliteettia arvioidaan osio-analyysin avulla. Arvo voi olla väliltä 0-1. Arvoa 0,7 pidetään hyvänä.

Vastaavuudella tarkoitetaan eri mittaustulosten samanlaisuuden astetta. Vastaavuutta voidaan arvioida mittausten välisten korrelaatioiden ja yksimielisyyskerrointen avulla. Arvoa yli 0,7 pidetään hyvänä.

Mittaamiseen liittyviä virhelähteitä ovat tilannetekijät, vastausten kaavamaisuus, muuttuvat henkilökohtaiset tekijät, mittaustilanteiden muuttuminen, mittarin selkeys ja mittarin muoto. Tutkimuksen reliabiliteettia parantaa mittarin esitestaus, hyvät vastausohjeet, mittarin selkeys, mittaajien kouluttaminen, tutkimusjärjestelyjen pitäminen ennallaan koko mittauksen ajan sekä tutkimuskohteesta ja ympäristöstä johtuvien virheiden minimoiminen. Tutkija tulee pyrkiä minimoimaan kaikki mahdolliset tutkimusta häiritsevät tekijät.

Mittarin validiteetin lajeja ovat face-validiteetti, sisältövaliditeetti, rakennevaliditeetti ja kriteerivaliditeetti. Face-validiteetilla tarkoitetaan sitä, näyttääkö mittari mittaavan tutkittavaa ilmiötä. Sisältövaliditeetilla tarkoitetaan sitä, edustaako/kattaako mittarin kysymykset tarpeeksi laajasti tutkittavan käsitteen. Sisältövaliditeettia voidaan parantaa perehtymällä kirjallisuuteen huolellisesti, asiantuntijapaneelilla ja kognitiivisella haastattelulla.

Rakennevaliditeetilla tarkoitetaan käsitevaliditeettia ja teoreettista validiteettia. Rakennevaliditeettia arvioitaessa tarkastellaan mittarin käsitteellisiä yhteyksiä teoreettiseen taustaan, ollaan kiinnostuneita käsitteen ominaisuuksista ja tarkastellaan tukeeko aineisto mittarin teoreettista rakennetta. Rakennevaliditeettia voidaan arvioida faktorianalyysilla tai käsiteanalyysilla.

Kriteerivaliditeetti tarkoittaa sitä, että verrataan mittarilla saatua arvoa johonkin kriteeriin, jonka tiedetään myös mittaavan tutkittavaa ominaisuutta. Kriteerien mittausajankohdan perusteella voidaan erottaa samanaikaisvaliditeetti ja ennustevaliditeetti. Kriteerivaliditeetin arviointi perustuu saatujen tulosten ja kriteerin väliseen korrelaatioon.

Määrällisen tutkimuksen tuloksia arvioidaan suhteessa tuloksiin. Tutkimuksen tulokset johtuvat vain ja ainoastaan tutkimuksen asetelmasta eivätkö sekoittavista tekijöistä (sisäinen validiteetti). Tutkimuksen tuloksia arvioitaessa arvioidaan ovatko käsitteet oikeita, onko teoria valittu oikein, onko mittari valittu oikein, onko mittari muodostettu oikein ja mittaako mittari juuri sitä, mitä sen on tarkoituskin mitata. Tutkimuksen tuloksia arvioitaessa arvioidaan myös tutkimuksen tulosten yleistettävyyttä (ulkoinen validiteetti). Ulkoiseen validiteettiin liittyy keskeisesti edustettavuus ja toistettavuus. Tutkijan tulee ottaa kantaa siihen, miten hän voi itse vaikuttaa ulkoiseen validiteettiin ja mikä sitä voi heikentää.

Oli mielenkiintoista kuulla luennoitsijan omasta väitöskirjatutkimuksesta vauvamyönteisyyden nykytilasta Suomessa vastasyntyneen ihokontaktin toteutumisen osalta. Tutkimusmenetelmiin liittyvät asiat on helpompi ymmärtää, kun ne liittää johonkin jo toteutettuun tutkimukseen.

Luennoilla saaduista tiedoista on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Työtehtäviini kuuluu varmasti tulevaisuudessa tilastollisen tutkimuksen tekeminen jossakin muodossa. Näihin asioihin on silloin hyvä palata.

lähteet: Mervi Hakalan luentomuistiinpanot

Laadullisen tutkimuksen luotettavuus

Professori Helvi Kyngäksen luennon aiheena oli laadullisen tutkimuksen luotettavuus. Laadullisen tutkimuksen luotettavuus on minulle ajankohtainen aihe, koska olen aloittamassa pro gradu-tutkielman tekemistä. Pro gradu-tutkielmani on laadullinen tutkimus.

Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden kriteereitä ovat uskottavuus, siirrettävyys, luotettavuus, vahvistettavuus ja autenttisuus. Laadullisessa tutkimuksessa tutkijan rooli on aina subjektiivinen. Haastetta laadulliseen tutkimukseen tuo se, että tutkittavat saattavat vastata esimerkiksi haastattelussa tutkijan kysymyksiin sillä tavoin kuin olettavat hänen toivovan. Tätä kutsutaan sosiaaliseksi toivottavuudeksi. Tutkimukseen osallistuvat henkilöt vastaavat kysymyksiin ananyymisti, joten he kertovat mielellään henkilökohtaisiakin asioita itsestään.  Tutkittavat kertovat mielellään sellaista tietoa, joka on heille itselleen ensisijaista ja tärkeää. Haastattelussa tutkija on voimakkaasti läsnä ja osa laadullista tutkimusta.


Tutkimuksen uskottavuudella tarkoitetaan sitä, miten todellisia tutkimuksessa saadut tulokset ovat suhteessa kerättyyn aineistoon ja miten tutkimuksen tulokset onnistutaan analysoimaan niin, että ne vastaavat todellisuutta. Tutkimuksen uskottavuutta tulee vahvistaa jo tutkimussuunnitelmaa tehtäessä. Tutkijan aikaisemmat kokemukset tutkittavasta aiheesta voivat olla joko uhka tai vahvistus tutkimuksen luotettavuudelle. Tutkimusraportista tulee näkyä tutkijan suhde tutkittavaan asiaan ja onko tutkijan ennakkokäsityksellä ollut vaikutusta tutkimuksen tuloksiin. Tutkijan tulee aina miettiä ennen tutkimuksen aloittamista, millaisia tiedonantajia tutkimukseen tarvitaan ja kuinka paljon tiedonantajia tarvitaan. Otanta tulee aina perustella. Otoskoko ja saturaatio ovat tärkeitä, kun arvioidaan otoksen sopivuutta. On myös tärkeää raportoida suoria lainauksia.

Tutkijan haasteena on saada tutkittavat kertomaan toivottuja asioita. Tutkijan tehtävänä on ohjata tutkittavaa kysymyksillä. Toisaalta täytyy ottaa huomioon se, että tutkittavia ei tule manipuloida johdattelevilla kysymyksillä.

Siirrettävyydellä tarkoitetaan sitä, miten tutkimustuloksia voidaan käyttää toisessa kontekstissa, jossa tutkimus on alunperin tehty. Tutkimusta raportoitaessa on tärkeää miettiä, miten raportti kirjoitetaan niin, että lukija voi arvioida, ovat tukimustulokset siirrettävissä toiseen kontekstiin. Demografisten tekijöiden kertominen helpottaa lukijan arviointia toiseen kontekstiin siirrettävyydestä. Tutkimusraportissa tulee kuvailla tutkimuksen konteksti ja tutkimuksen oleelliset oletukset sekä aineiston kerääminen ja analyysi, jotta siirrettävyyden arviointi onnistuu.

Tutkimuksen luotettavuus tarkoittaa tutkimusprosessin laadun arviointia. Laadullisessa tutkimuksessa koko tutkimusprosessin tulee edetä loogisesti. Loogisuuden pitää näkyä kaikissa tutkimuksen osissa. Tutkimuksen luotettavuutta voidaan lisätä esimerkiksi sillä, että myös toinen tutkija analysoi aineiston.

Vahvistettavuudella tarkoitetaan sitä, miten tutkimustulokset ja aineisto ovat yhteydessä toisiinsa eli tarkoitetaan sitä, nousevatko tutkimustulokset aidosti datasta, eivätkä ole tutkijan ajatusvirheitä.

Tutkimuksen autenttisuutta arvioitaessa katsotaan, minkälaisia suoria lainauksia on käytetty ja millä perusteella näitä lainauksia käytetään tutkimusraportissa. Tutkimusraportissa olevien suorien lainausten tulee olla eri tutkittavilta. Tiedonantajat tulee identifioida. Tutkimusraportissa tulee kertoa, miten identifiointiin käytettävät koodit on valittu.

Laadullisessa tutkimuksessa on tärkeää löytää juuri ne tiedonantajat, jotka osaavat antaa parhaiten tietoa tutkittavasta aiheesta. Saturaation saavuttaminen osoittaa sen, että paras mahdollinen otoskoko on saavutettu.

Lähteet: Helvi Kyngäksen luentomuistiinpanot 7.2.2018

Meta-analyysi

Niko Männikön luennon aiheena oli meta-analyysi. Meta-analyysissä yhdistetään systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tuloksia ja analysoidaan tuloksia laadullisten menetelmien lisäksi kvantitatiivisilla menetelmillä. Meta-analyysi rakentuu siis systemaattisen kirjallisuuskatsauksen päälle. Meta-analyysi tehdään yhdistämällä yksittäisiä tutkimuksia systemaattisesti. Meta-analyysissä voidaan yhdistää sellaisia tutkimuksia, joissa käytetyt menetelmät ja tulosmuuttujat ovat riittävän yhteneviä. Meta-analyysin avulla saadaan vahvaa näyttöä tutkittavasta aiheesta.

Meta-analyysin vaiheet

- hahmotetaan kahden muuttujan välinen suhde

- kerätään aihetta käsittelevä tutkimusaineisto

- suunnitellaan koodauslomake

- kirjataan koodauslomakkeelle tutkimusten ominaispiirteet

- aineistonkeräyksen luotettavuuden arviointi

- efektikoon laskeminen yksittäisille tutkimuksille (efektikoko kertoo, kuinka suuri yhteys, ero tai selitys on ryhmien välillä

- tulosten analysointi tilastollisin menetelmien ja raportointi

Meta-analyysin vaiheita ovat tutkimuskysymysten asettaminen, hakutermien ja tietokantojen valinta, käytännön ja metologisen seulan asettaminen, aineiston haku ja katsauksen suorittaminen, aineiston arviointi, johtopäätösten tekeminen ja kvantitatiivisen synteesin tekeminen.

Meta-analyysi oli minulle jonkin verran ennestään tuttu aikaisemmista opinnoista. Meta-analyysin tekeminen on haasteellista, mutta sen avulla saadaan vahvaa näyttöä tutkittavasta aiheesta.

lähteet: Niko Männikön luentomuistiinpanot

Tekstianalyysi aineiston analyysimenetelmänä

Dosentti Marjo Suhosen luennon aiheena oli tekstianalyysi aineiston analyysimenetelmänä. Tekstianalyysillä voidaan analysoida kaikenlaista kirjoitettua aineistoa, kuten esimerkiksi sanomalehtijuttuja, projektien väli- ja loppuraportteja, tiedotteita, potilasasiakirjoja ja esseitä. Aineiston koko riippuu tutkimuksen tarkoituksesta. Jos tekstiä tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta, esimerkiksi tarkastellaan tekstin sävyjä ja tyylejä, tarvitaan suurempi aineisto, kuin esimerkiksi tutkittaessa yksittäisiä sanavalintoja. Aineiston koko riippuu siis siitä, mitä asioita tekstistä etsitään. Aineiston koko vaikuttaa tekstianalyysin luotettavuuteen.

Tekstianalyysi on tekstin tulkintaa käyttäen tutkimusteknisiä keinoja. Tutkimuksen kohteena on usein tekstin epäsuorat ulottuvuudet, niin sanotut piilosisällöt, joita ovat esimerkiksi asenteet, arvot ja mielipiteet. Tekstianalyysin kohteena voivat myös olla ilmisisällöt, esimerkiksi käytetyt sanat. Tekstianalyysi on usein toista analyysimenetelmää täydentävä menetelmä. Perusajatuksena on, että tekstin kirjoittaja vaikuttaa aina lopputulokseen eli kirjoitettu asia suodattuu kirjoittajan kautta. Tekstissä näkyy kirjoittajan asenteet, mielipiteet ja kontekstin vaikutus.

Tekstianalyysissä keskitytään tekstin yksityiskohtiin (käytetyt sanat, kielen tyyli, tekstin sävy) ja kontekstiin (missä ja milloin teksti on julkaistu,  kenelle teksti on suunnattu, kuka tekstin on kirjoittanut ja mikä on tekstin tarkoitus). Tekstiä tarkastellaan siinä tilanteessa, jossa se on kirjoitettu. Tekstiä ja tekstin osia pyritään ymmärtämään tekstin kontekstin kautta ja kontekstia tekstin eri osien kautta. Toista ei siis voida ymmärtää ilman toista.

Tekstianalyysin tuloksia raportoidessa kerrotaan se, mihin tekstin tulkinnassa on keskitytty. Ollaanko esimerkiksi keskitytty tekstien tyyliin, sävyyn vai sanavalintoihin. Pohdinnassa saatuja tuloksia pohditaan laajemmasta näkökulmasta.Mitä nämä sävyt ja tyylit merkitsevät tutkimuksen tarkoituksen näkökulmasta ja mistä ne kertovat tutkittavan ilmiön näkökulmasta?

Tekstianalyysi ei ollut minulle ennestään kovinkaan tuttu analyysimenetelmä. Oli mielenkiintoista saada siitä tietoa. Luennon lopuksi luimme erilaisia tekstejä ja analysoimme niitä. Analyysin tekeminen oli todella mielenkiintoista. Oli myös mielenkiintoista kuulla toisten analyyseja teksteistä ja nähdä olivat toiset päätyneet samaan analyysin, jonka olin itse tehnyt.

Interventio ja sen laadinta

Elina Kootan luennon aiheena oli Interventio ja sen laadinta. Interventiolla tarkoitetaan väliintuloa tai sekaantumista, eli pyritään vaikuttamaan johonkin. Interventio voi esimerkiksi kohdistua potilaaseen, hoitohenkilökuntaan, ympäristöön tai hoitoon. Interventio voi olla yksittäinen tapahtuma tai sarja tapahtumia, jotka tapahtuvat tietyn ajan kuluessa. Interventiotutkimuksessa voidaan käyttää erilaisia tutkimusasetelmia, joita ovat esimerkiksi RCT eli randomized kontrolled trial ja havainnoiva tutkimus.

Intervention haasteet

- interventiossa on useita osia ja niillä on yhteys sekä koe-, että kontrolli-interventioon

- interventioon sisältyvien toimintojen vaikeusaste ja määrä toteuttajan ja vastaanottajan arvioimana

- intervention kohdistaminen usealle ryhmälle tai organisaatiolle

- lopputulosmuuttujia voi olla useita erilaisia, muuttuja voivat olla sekä määrällisiä että laadullisia

- intervention räätälöiminen kohderyhmän mukaan

Interventiotutkimuksen tarkoituksena on joko tukea hypoteesia tai hylätä se. Hypoteesi voidaan esittää kysymyksen muodossa. On erittäin tärkeää, että hypoteesi on kirjoitettu.

Interventio tulee olla hyvin suunniteltu ja erittäin hyvin kuvattu. Interventio tarvitsee vahvan teorian taakseen, johon kuuluu systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tulokset ja esimerkiksi asiantuntijoiden tapaamiset. 

Pilotoinnilla ennen intervention toteuttamista saadaan tietoa intervention toteutettavuudesta, eli muun muassa siitä, miten interventio toimii. Pilotointi auttaa myös sopivan otoskoon laskemisessa. Intervention ei tarvitse olla vielä valmis pilotointivaiheessa. Interventioon tehdyt muutokset täytyy raportoida. 

Interventiotutkimuksen eettisiä kysymyksiä ovat otoskoon miettiminen, osallistujien itsemääräämisoikeuden toteutuminen ja interventioon osallistujille mahdollisesti aiheutuvat haittavaikutukset. On kuitenkin hyvä muistaa, että eettisiä ongelmia ei tule ylikorostaa. Interventiotutkimuksille pyydetään tarvittaessa eettisen toimikunnan arvio.

”Kriittiset kysymykset” interventiotutkimuksessa

- Olenko toteuttanut systemaattisen kirjallisuushaun? (Systemaattinen kirjallisuuhaku on kaiken perusta.)

- Kenelle interventioni kohdennetaan?
 
-Osaanko kuvata interventioni tarkasti ja yksityiskohtaisesti? (kuka tahansa pystyy toistamaan sen omassa toimintaympäristössään)

-Miten interventio muuttuu tutkimuksen aikana? (arvioidaanko tehoa vai vaikuttavuutta, kaikki alkuperäisestä suunnitelmasta tehdyt poikkeukset on raportoitava)

- Olenko kuvannut toimintaympäristön hyvin?

- Onko tutkimukseni eettinen?

- Olenko raportoinut arviointini asianmukaisesti?
- Olenko raportoinut interventioni kunnolla? 


Interventiotutkimuksen tekeminen vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Luennolla sain hyvän kokonaiskuvan interventiotutkimuksen tekemisestä. Oli myös mielenkiintoista, kun luennoitsija kertoi omasta interventiotutkimuksestaan. On mahdollista, että työhöni kuuluu tulevaisuudessa interventiotutkimuksen tekeminen, joten luennolla saaduista tiedoista on varmasti hyötyä tulevaisuudessa.


lähteet: Elina Kootan luentomuistiinpanot

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Pirjo Kaakisen pitämän luennon aiheena oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsauksen tekeminen oli minulle ennestään jo jonkin verran tuttua aikaisemmista opinnoista. Lisäksi olen tehnyt kandidaatin tutkielmana kirjallisuuskatsauksen.  Sain luennolla paljon hyödyllistä tietoa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekemisestä. Kirjallisuuskatsauksen tekeminen on hyvä vaihtoehto, kun haetaan esimerkiksi tietoa pro gradu-tutkielmaa varten.

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla pyritään harhattomasti tunnistamaan ja keräämään olemassaolevaa tietoa. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekijä arvioi kriittisesti tiedon laatua ja pyrkii syntetisoimaan ja yhdistelemään tietoja rajatusta aiheesta kattavasti. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla pyritään tuottamaan yleistettävää tietoa ja tekemään luotettavia johtopäätöksiä. Kirjallisuuskatsauksen avulla voidaan saada tietoa esimerkiksi toimenpiteiden tai menetelmien vaikuttavuudesta, tutkittavan ilmiön ominaisuuksista ja arvioida tiedon soveltuvuutta käytäntöön. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tiivistää yksittäisten artikkeleiden tieto kompaktiin muotoon. Yksittäinen tutkimus tuo tutkittavasta asiasta esille ainoastaan yhden näkökulman, kirjallisuuskatsauksen avulla saadaan samasta tietoa monesta eri näkökulmasta.

Miksi kirjallisuuskatsaus?

Alkuperäistutkimuksia ilmestyy vuosittain paljon. Tarvittavan tiedon löytäminen ja ajantasalla pysyminen uusimmista tutkimustuloksista on haastavaa. Näyttöön perustavan toiminnan edellytyksenä on, että tutkittua tietoa arvioidaan kriittisesti ja yhdistellään.

Systemaattisia kirjallisuuskatsauksia käytetään terveydenhuollossa tehtävien päätösten tukena. Kirjallisuuskatsaus muodostaa kokonaiskuvan tietystä asiakokonaisuudesta. Systemaattiset kirjallisuuskatsaukset ovat Käypä hoito-suositusten ja hoitotyön suositusten taustalla ja niitä käytetään myös tiedonlähteenä tutkimustyössä.

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tunnuspiirteet

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekeminen on systemaattisesti etenevä prosessi, jonka eri vaiheet ovat eroteltavissa toisistaan ja tutkimuksen eri vaihteet ovat läpinäkyviä ja toistettavissa. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekeminen perustuu tutkimussuunnitelmaan. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekemistä aloitettaessa tehdään yleensä alustava kirjallisuushaku. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla pyritään vähentämään systemaattista harhaa. Systemaattisella harhalla tarkoitetaan tutkimusprosessissa tehtyä virhettä, joka vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin ja johtopäätöksiin.

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vaiheet

1. Tee taustatyötä, hae jo aiheesta tehtyjä valmiita systemaattisia katsauksia
   
2. Käytä metodikirjallisuutta – vahvistaa tutkimustasi esim: JBI käsikirja
   
3. Mieti mihin haet tutkimuksellasi vastausta – tee alustava scoping haku
   
4. Tee tutkimussuunnitelma
   
5. Muotoile tutkimuskysymykset
   
6. Määrittele keskeiset käsitteet – sisältyvät tutkimuskysymykseen
   
7. Määritä hakusanat ja tietokannat
   
8. Laadi alkuperäistutkimusten sisäänotto- ja poissulkukriteerit PICO –formaatin avulla
   
9. Tee tietokantahaut ja dokumentoi hakutulokset
   
10. Suorita haku: otsikoiden, tiivistelmien ja kokotekstien perusteella ja tee laadunarviointi
    
11. Taulukoi tulokset ja tee synteesi tuloksista
    
12. Raportoi systemaattinen kirjallisuuskatsaus prosessi ja tulokset sekä niiden hyödynnettävyys

Lähteet: Pirjo Kaakisen luentomuistiinpanot

Asiantuntijapaneelin arviointi ja testaus

Markus Karttusen pitämän luennon aiheena oli asiantuntijat osana mittarin kehittämisprosessia. Asiantuntijapaneelin osallistuminen mittarin kehittämisprosessiin oli minulle uusi asia. Olimme käyneet juuri edellisellä luennolla läpi mittarin kehittämisprosessia, joten tämä luento tuli hyvään aikaan juuri, kun mittarin kehittämistä koskevat asiat olivat tuoreessa muistissa.

Asiantuntijapaneeli vahvistaa tutkijan itsensä tekemää määritelmää tutkittavasta ilmiöstä. Asiantuntijapaneelin tehtävänä on tarkistaa, että tutkijan mittariin nostamat asiat ovat  tutkittavan asian kannalta keskeisiä ja varmistaa tutkijan tekemää hypoteesia. Asiantuntijapaneeli varmistaa myös käsitteiden operationalisoinnin onnistumisen, väittämien selkeyden ja huomioi ilmiöstä puuttuvat asiat. Asiantuntijapaneeli antaa muokkausehdotuksia ja auttaa maksimoimaan tutkimuksen sisältövaliditeettia eli sisällön paikkansapitävyyttä ja pätevyyttä.

Asiantuntijapaneeliin valitaan henkilöitä, jotka ovat tutkittavan alan ammattilaisia ja heillä on kliininen asiantuntijuus tutkittavasta asiasta, tutkimuskohteesta, ilmiöstä ja käsitteistä. Asiantuntijapaneeliin valittava henkilö on tehnyt tutkimusta ja hänellä on julkaisuja ja esityksiä tutkittavasta aiheesta. Asiantuntijapaneelin jäsenet voivat myös edustaa täysin eri näkökulmia tutkittavasta aiheesta. Asiantuntijapaneeli koostuu 2-20 asiantuntijasta. Tutkija huolehtii itse asiantuntijapaneelin kokoamisesta. 

Markus Karttunen kertoi luennolla omasta väitöskirjatutkimuksestaan ja siitä, miten asiantuntijapaaneeli on ollut osana mittarin laadinnassa hänen tutkimuksessaan. On aina mielenkiintoista kuulla muiden tekemistä tutkimuksista. Niistä saa hyviä vinkkejä omaan pro gradu-tutkielmaan.

Lähteet: Markus Karttusen luentomuistiinpanot

Kyselylomakkeen/mittarin laatiminen

Dosentti Satu Elon pitämällä luennolla oli aiheena kyselylomakkeen laatiminen. Kyselytutkimuksella kerätään tietoja tosiasioista, ihmisten käyttäytymisestä ja toiminnasta, arvoista, asenteista, uskomuksista ja mielipiteistä. Kyselytutkimus voidaan toteuttaa postikyselynä, kontrolloituna kyselynä tai verkkokyselynä. Postikyselyssä kyselykaavakkeet lähetetään tutkittaville suoraan tai jonkin organisaation välityksellä. Kontrolloidussa kyselyssä tutkija jakaa itse kyselyt tutkittaville ja kerää ne itse myös takaisin. Kyselylomake voi sisältää avoimia ja suljettuja kysymyksiä.

Kyselyn lähtökohtana on aina aikaisemmin tehty valmis mittari, aikaisempi teoria tai tutkijan oma teoria. Valmista mittari kannattaa käyttää, jos sellainen on olemassa ja mittarin luotettavuus on testattu. Mittarin soveltuvuutta omaan tutkimukseen kannattaa pohtia. Jos käyttää omassa tutkimuksessa toisen tutkijan tekemää mittaria, lupa mittarin käyttämiseen tulee aina kysyä sen tekijältä. Jos valmista mittari ei ole käytettävissä, sellainen on laadittava itse.

Uuden mittarin laatimisen vaihteita ovat käsitteellistäminen, kyselylomakkeen laatiminen, esitestaus ja kyselylomakkeen pilot-testaus. Käsitteellistäminen voidaan tehdä joko käsiteanalyysin tai käsitesynteesin avulla. Käsiteanalyysissä jäsennetään tutkimuksen kohteena olevaa käsitettä, pyritään ymmärtämään tähän käsitteeseen liittyviä merkityksiä ja selkiytetään käsitteen suhdetta lähikäsitteisiin. Käsiteanalyysiä tekemällä tunnistetaan käsitteen ominaispiirteet. Käsiteanalyysin tavoitteena on määritellä käsite yhdenmukaisesti ja ymmärryksen löytäminen. Käsitesynteesissä etsitään yhtäläisyyksiä, eroja ja säännönmukaisuuksia, jotta uusi käsite saadaan identifioitua.

Mittarin luominen alkaa teoriasta eli siitä, mitä iedetään tutkittavasta ilmiöstä. Käsite operationalisoidaan eli muutetaan mitattavaan muotoon. Empiirisen tutkimuksen tekeminen onnistuu vain siten, että tutkimuksessa käytettävät käsitteet on määritelty ja operationalisoitu.

Mittarin laatimisen jälkeen se esitestataan esimerkiksi asiantuntijapaneelilla tai kognitiivisilla haastatteluilla. Yhden esitestausmenetelmän käyttäminen on harvoin riittävä luotettavuuteen vaikuttavien ongelmien löytämiseksi. Kyselylomaketta kehitettäessä sisällön validiteetti on keskeissä asemassa. Lomaketta testattaessa voidaan karsia turhia väittämiä, kiinnittää huomiota visuaalisen suunnittelun ongelmiin ja tunnistaa ne mittarin väittämät, jotka voidaan esimerkiksi ymmärtää väärin.

Asiantuntija-arviota käytetään tarkastamaan sisällön validiteettia. Asiantuntijat arvioivat, että mittarissa käytetyt käsitteet ovat sisällöllisesti teorian mukaisia ja, että ne kattavat riittävän laajasti tutkittavan ilmiön. Sisällön validiteetin arvioimiseksi voidaan käyttää myös asiantuntijapaneelia. Asiantuntijapaneeliin kuuluu niitä henkilöitä, jotka ovat tutkimuksen kohteena olevan ilmiön asiantuntijoita.

Kognitiivisissa haastatteluissa tutkija on itse paikalla, kun tutkimuksen kohderyhmään kuuluva henkilö täyttää kyselykaavakkeen. Tutkija havainnoi esimerkiksi henkilön eleitä ja minkä kysymyksen kohdalla lomaketta täyttävä henkilö epäröi. Kognitiivisen haastattelun avulla voidaan parantaa kysymysten ymmärrettävyyttä. Jos tutkijan on esimerkiksi tarkoitus tehdä lapsille suunnattu kyselytutkimus, tutkija seuraa lapsen eleitä hänen vastatessaan kyselykaavakkeeseen. Tutkija voi esimerkiksi seurata, meneekö lapsen otsa kurttuun johonkin tiettyyn kysymykseen vastatessa.

Kyselylomakkeen pilot-testauksen tarkoituksena on arvioida kyselylomakkeen luotettavuutta ja käytettävyyttä. Pilot-testauksessa käytetään samaa aineistonkeruumenetelmää kuin varsinaisessa tutkimuksessa, jota varten mittari on laadittu. Pilot-testauksessa tutkitaan laaditun mittarin luotettavuutta testaamalla sen validiteettiä ja reliabiliteettiä. Validiteetiin ja reliabiliteetin lisäksi tarkastellaan mittauksen kokonaisluotettavuutta. Kyselytutkimuksen validiteetilla tarkoitetaan sitä, miten onnistuneita mittarin kysymykset ovat. Pilot-testauksessa arvioidaan mittarin luotettavuuden lisäksi lomakkeen käyttökelpoisuutta, kuten sitä, miten pitkään kyselylomakkeen täyttämiseen menee aikaa. Pilot-testauksella voidaan arvioida myös vastausprosenttia. Pilot-testauksen avulla voidaan poistaa tarpeettomia kysymyksiä ja tarvittaessa lisätä uusia.

Luennolla käsitellyistä asioista osa oli minulle ennestään tuttuja, mutta sain myös paljon uutta tietoa, josta on varmasti paljon hyötyä tulevaisuudessa kyselylomakkeita laatiessani. Suunnittelun A-B-C sisälsi paljon käytännön vinkkejä kyselylomakkeen suunnitteluun, esimerkiksi kyselylomakkeen ulkoasuun ja siihen, missä järjestyksessä kysymykset kannattaa laittaa kyselylomakkeeseen. Kyselylomakkeen ulkoasulla voi vaikuttaa paljon siihen, kuinka paljon kyselylomakkeeseen vastataan. Lisäksi on erittäin tärkeää testata, kuinka kauan kyselylomakkeen testaamiseen menee aikaa ja kertoa se totuudenmukaisesti kyselyn saatekirjeessä. Kyselylomakkeitahan täytetään usein esimerkiksi kesken kiireisen työpäivän.

Lähteet: Satu Elon luentomuistiinpanot